On tärkeää soveltaa varovaisuusperiaatetta varhaisessa kilpaurheilussa lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja tasapainoisen kehityksen turvaamiseksi.

Ajattomien viisauksien ja oivallusten hyödyntäminen luo kestävän perustan oman toiminnan kehittämiselle muuttuvassa maailmassa.

Pelaajat saattavat jättää ajatuksiaan ja tunteitaan kertomatta pelätessään arvostelua tai epävarmuuden vuoksi, joten luottamuksen ja avoimuuden varmistaminen on olennaista heidän kehityksensä tukemiseksi.

Epävarmuuden hyväksymiseen ja sen hyödyntämiseen liittyvät olennaisesti uteliaisuus, avoimuus ja valmius käydä dialogia nuorten urheilijoiden kanssa.

On välttämätöntä, että osaamme tunnistaa ja vastata yhteiskunnallisiin haasteisiin mukauttamalla urheilutoimintaa, jotta onnistumme tukemaan lapsia ja nuoria kohtaamaan nykyajan paineet rakentavasti ja kestävästi.

Arvostus ja hyväksyntä luovat kasvulle ja kehitykselle vahvemman perustan kuin riittämättömyyden tunne tai pakonomainen pyrkimys täydellisyyteen.

Lasten urheilussa on tarjottava tilaa heidän näkemystensä ilmaisemiselle, tukea heitä ajatusten muodostamisessa, kuunnella heitä ja varmistaa, että he voivat vaikuttaa toimintaan ja päätöksentekoon.

Jos jokin valmennuksessasi tai seuran toiminnassa näyttää ilmeiseltä tai sitä pidetään itsestään selvänä, kannattaa aina katsoa tarkemmin.

Haltioitunut harjoittelu ja pelaaminen vahvistaa yhteenkuuluvuutta ja merkityksellisyyttä, kun pelaajat pääsevät kokemaan olevansa osa jotakin suurempaa kokonaisuutta, joka ylittää heidän yksilölliset ponnistelunsa.

Valmentaja voi läsnäolollaan vaikuttaa nuorten pelaajien itsetuntoon, motivaatioon, turvallisuuden tunteeseen ja yhteisöllisyyteen myös ilman suuria eleitä tai sanoja.

Hyvin johdetut urheiluyhteisöt luovat vahvaa perustaa nuorten positiiviselle minäkuvalle ja auttavat heitä kasvamaan ja kehittymään sekä urheilijoina että ihmisinä.

Valmentajien käyttämillä metaforilla on vaikutusta siihen, miten lähestymme valmentamista, pelaajien oppimista ja opettamista sekä itse peliä.

Innostuminen ja intohimo niin koulua kuin harrastusta kohtaan suojaavat nuoria uupumukselta, mutta suorittamisellakin on rajansa.

Kun pelaajat kokevat olevansa tärkeä osa joukkuetta, he pystyvät keskittymään yhteiseen tekemiseen, tuomaan esille omia ajatuksiaan sekä ottamaan vastuuta omasta ja yhteisestä tekemisestä.

Pelaajien kasvun ja kehittymisen tukeminen sekä psyykkisten taitojen työstäminen kannattaa aloittaa jo lapsuus- ja nuoruusvaiheessa.

Pelaajilla on hyvin erilaisia näkemyksiä ja korostuksia jalkapallon hauskuudesta, ja myös valmentajien on hyvä olla tietoisia näistä eroavaisuuksista.

Hyvinvointitaitoja voidaan kehittää urheilussa systemaattisesti osana kausisuunnittelua ja treeniarkea.

Sitoumukset vähentävät mahdollisuuksiamme nauttia uutuudenviehätyksestä, tarjoten vastapainoksi syvempiä ilon, aikaansaamisen ja merkityksellisyyden kokemuksia.

Unelmat ja toiveet ovat tärkeitä nuorelle urheilijalle, mutta myös aikaansaaminen eli merkityksellisten asioiden määrätietoinen tavoittelu sekä niiden saavuttaminen.

Sisäinen puhe on nuorelle urheilijalle tärkeä hyvinvointia ja suorituskykyä vahvistava voimavara, jota voidaan tietoisesti ohjata ja kehittää.