Peliä hengittävä nuori – miten valmentaja voi tukea oppimista ja kasvua?

Kuva: FC Honka T11 Akatemia

Jalkapallossa oppiminen ja kehittyminen eivät tapahdu valmiiden mallien tai kaavamaisesti toistettujen ratkaisujen kautta, vaan syntyvät jatkuvassa vuorovaikutuksessa pelin ja ympäristön kanssa. Nuori pelaaja ei vain toista opittua, vaan toimii pelin keskellä, tunnistaa tilanteita, vaikuttaa niihin ja löytää uusia tapoja ilmaista itseään toiminnan kautta.

Nuoren pelaajan oppimisprosessi ei tapahdu tyhjiössä, vaan se kietoutuu osaksi laajempaa kasvatuksen ja kehityksen kokonaisuutta. Tätä näkökulmaa avaa hyvin Jerome Kaiharin tutkielma (2024) "Subjektifikaatio ja Bildung: Näkökulma itseksi tulemisen ja sivistyksen yhteydestä".

Bildung tarkoittaa sisäisten voimien kehittymistä moninaisissa tilanteissa erilaisten ihmisten kanssa, ja pedagoginen tuki ja ohjaus voivat vahvistaa tätä prosessia. Subjektifikaatio puolestaan tarkoittaa itseksi tulemista ja yksilön suhdetta maailmaan. Kaiharin (2024, 81) mukaan nämä kaksi prosessia elävät ja toteutuvat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa:

“Sivistys on maailman sisäänhengittämistä ja subjektifikaatio maailmaan uloshengitystä.”

Sisäänhengitys – oppiminen pelin kautta

Bildung voidaan nähdä jalkapallossa kasvun sisäänhengityksenä – vaiheena, jossa nuori pelaaja alkaa hahmottaa pelin periaatteita, sosiaalisia normeja ja yhteisön arvoja osana toimintaansa. Peli ja sen vaihtuvat tilanteet tarjoavat mahdollisuuden oppia itse kokemusten kautta, tehdä havaintoja ja löytää omia ratkaisuja.

Kun nuori saa kasvaa pelin kautta, hänen ymmärryksensä syvenee ja hänen kykynsä toimia erilaisissa tilanteissa kehittyy. Ilman mahdollisuutta kokeilla ja oppia muuttuvissa olosuhteissa kasvu voi jäädä pinnalliseksi ja kaavamaiseksi.

Valmentajan keskeisenä tehtävänä on toimia oppimisen suuntaajana ja kanssakulkijana sekä luoda ympäristö, jossa nuoret pelaajat voivat kehittää päätöksentekoaan, oppia ylittämään haasteita ja vahvistaa itseymmärrystään.

Uloshengitys – oman äänen ja ilmaisun löytyminen

Subjektifikaatio vertautuu kasvun uloshengitykseen – vaiheeseen, jossa nuori pelaaja muokkaa ja soveltaa oppimaansa omalla tavallaan, ja tuo esiin oman äänensä ja tapansa olla maailmassa. Peli tarjoaa ympäristön, jossa nuori voi tehdä itsenäisiä valintoja ja kohdata tilanteita, jotka edellyttävät harkintaa ja vastuunottoa.

Jos nuorella ei ole riittävää turvallisuuden tunnetta, tilaa ja aikaa kokeilla, hänen pelaamisensa voi muodostua “geneeriseksi pakottamiseksi” – hän saattaa toteuttaa vain sitä, mitä hänelle on opetettu tai mitä hän uskoo odotettavan. Kun pelaaja saa toimia vapaammin, hän oppii tunnistamaan tilanteiden tarjoamat mahdollisuudet ja hyödyntämään niitä joustavasti osana peliä.

Vapaus ja vastuu päätöksistä eivät ainoastaan kehitä pelaajana, vaan tukevat myös kasvua ihmisenä – vahvistaen itsevarmuutta, itsenäistä ajattelua ja kykyä toimia yhteistyössä muiden kanssa.

***

Valmennuksen tavoitteena tulisi olla hengityksen kontrolloimisen sijaan sen vapauttaminen, jotta nuori pelaaja voi hengittää omassa rytmissään ja löytää tapansa toteuttaa itseään kentällä. Tätä tavoitetta voi lähestyä seuraavien näkökulmien kautta:

Oppiminen ei ole vain tiedon siirtoa, vaan syvempää ymmärrystä tekemisen ja kokemisen kautta. Nuoren ei tulisi omaksua pelillistä tietoa vain ulkoa opeteltuina sääntöinä, vaan saada mahdollisuus hahmottaa peliä itse, kokeilla ja löytää oma tapansa toimia siinä. Sama pätee myös laajemmin elämään – oppiminen on syvimmillään merkitysten löytämistä ja itsensä ilmaisemista osana maailmaa.

Kasvu ja kehittyminen tapahtuvat vuorovaikutuksessa. Ihminen ei kehity yksin, vaan osana yhteisöä ja erilaisia tilanteita. Nuoret kasvavat paitsi urheilijoina, myös ihmisinä, kun he altistuvat monenlaisille kokemuksille ja erilaisille näkökulmille – vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Kasvu ja kehitys eivät tapahdu pelkästään oman pohdinnan ja tekemisen kautta, vaan vaativat toisten ihmisten läsnäoloa ja dialogia.

Itseksi tuleminen vaatii tilaa kokeilla ja erehtyä. On tärkeää, että nuorella on mahdollisuus tehdä päätöksiä, kokeilla ja erehtyä ilman jatkuvaa ulkoista kontrollia. Tämä pätee niin pelikentällä kuin muuallakin elämässä: aidosti itsenäinen ja itseensä luottava ihminen kasvaa kokemuksen, ei pelkän ohjauksen kautta. Päätökset eivät ole vain yksilöllisiä ratkaisuja, vaan ne tapahtuvat aina suhteessa ympäristöön, yhteisöön ja maailmaan.

Nuoren toimijuus vahvistuu, kun hän saa hengittää oman rytminsä mukaan. Jokainen nuori pelaaja tarvitsee eri määrän tukea ja vapautta kehittyäkseen. Jotkut kaipaavat enemmän rakenteita ja ohjausta, toiset taas tarvitsevat paljon tilaa löytääkseen itse oman tapansa toimia. Valmentajan tehtävänä on luoda ympäristö, joka tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia kehittyä ja jossa jokainen voi löytää itselleen sopivia tapoja kasvaa.

***

Bildung ja subjektifikaatio – eli kasvun sisään- ja uloshengitys – tarjoavat käsitteinä arvokkaan näkökulman siihen, miten oppiminen ja kehittyminen urheilussa voidaan ymmärtää dynaamisena ja vuorovaikutteisena prosessina.

Valmentajana voit mahdollistaa tämän luomalla ympäristön, jossa pelaaja saa hengittää pelin mukana, kokeilla, oivaltaa ja kehittyä yhdessä muiden kanssa. Tässä ympäristössä nuori pelaaja ei vain mekaanisesti vastaanota tai toista tietoa ja oppeja, vaan soveltaa ja muokkaa niitä tarkoituksenmukaisesti, ja rakentaa näin oman merkityksellisen tapansa olla osa peliä ja maailmaa.

Lisälukemista:

Biesta, Gert (2013): The Beautiful Risk of Education.

Chow, Jia Yi, Davids, Keith, Button, Chris & Renshaw, Ian (2016): Nonlinear Pedagogy in Skill Acquisition: An Introduction.

Kaihari, Jerome (2024): Subjektifikaatio ja Bildung: Näkökulma itseksi tulemisen ja sivistyksen yhteydestä.

Merleau-Ponty, Maurice (1962): Phenomenology of Perception.

Progressão (2022): #9 Taito jalkapallossa OSA III: Geneerinen pakottaminen.

Siljander, Pauli, Kivelä, Ari & Sutinen, Ari (2012): Theories of Bildung and Growth: Connections and Controversies Between Continental Educational Thinking and American Pragmatism.